Helsingin Sanomat uutisoi eilen näyttävästi, kuinka yritysten tuki taiteelle on romahtanut 2000-luvulla. Suurin pudotus tapahtui 2000-luvun alun taantumassa, eikä suunta ole kääntynyt. Yritysten on vaikea nähdä hyötyvänsä taiteen tukemisesta muuten kuin imagonsa puolesta, vaikka eikö erityisesti taaantumassa mitata paitsi sydämen sivistystä myös luovuuden voimaa?
Taiteella on itseisarvo, jonka toivoisin yhteiskunnan tunnistavan laajemmin. Taiteen kokeminen on aina subjektiivista, mutta ainakin taide-elämykset kirkastavat mieltä, auttavat yhdistämään elämän punaisia lankoja ja ohjaavat luovaan ajatteluun.
Uutisessa haastatellaan taiteeseen myönteisesti suhtautuvien yritysten, Keskon ja Rastorin, toimitusjohtajia. Molemmat sanovat, että yrityksen on vaikea tukea hankkeita, jotka eivät tuota yritykselle suoraa hyötyä. Tuen muotoja on kuitenkin monia, ja tuki on yhä useammin vastikkeellista. Taideteos koristaa julkista tilaa, ja tukemiinsa tilaisuuksiin sponsori saa ainakin mainospintaa tai pääsylippuja.
Taiteen tukemista voitaisiin helpottaa verotuksella: yhteisöjen taideostot verovapaiksi ja taideostoista kotitalousvähennys. Työllistävä vaikutus taiteen tekijöille olisi merkittävä ja yleishyödylliset vaikutukset yhteiskunnassa kauaskantoiset.
Taide ruokkii luovuutta ja ennakkoluulotonta tekemistä. Tieteen, taiteen ja yrityselämän välistä yhteistyötä vahvistamalla kannustetaan innovaatioiden syntymistä. Yhteiskuntaamme vaivaa insinöörivetoisuus, vaikka moni luova tekijä kipuilee toimeentulonsa kanssa. Yritysten tulisi palkata rohkeammin taiteilijoita, ostaa taidetta ja tarjota asiakkailleen taide-elämyksiä ryyppyreissujen sijaan.
Taiteen tuen lisäämisen myötä taide myös demokratisoituisi. Nykyjärjestelmässä apurahojen ja taidehankintojen päällä istuvat harvat ja valitut portinvartijat. Helpottamalla taiteen tukemista ja laajentamalla siten tukipohjaa yhä useampi saisi äänioikeuden ja taiteilijapäässä mahdollisuuden.
Taiteen tukemista voitaisiin helpottaa verotuksella: yhteisöjen taideostot verovapaiksi ja taideostoista kotitalousvähennys. Työllistävä vaikutus taiteen tekijöille olisi merkittävä ja yleishyödylliset vaikutukset yhteiskunnassa kauaskantoiset.
Vaikka keskitytkin kirjoituksessa ilmeisesti kuvataiteeseen, niin aloittaa kannattaisi mielestäni esim. eri taiteen lajien alv-kantojen yhtenäistämisestä. On täysin perverssiä että digikirjassa alv on 23% kun paperisessa se on 9%. Äänilevyjen alv 23% ei ole kovin perusteltu myöskään, jos halutaan tukea rakennemuutoksen parissa ponnistelevaa musiikkiteollisuutta.
Erilaisten lisävähennysten verkosto monimutkaistaa verotustamme entisestään, ja vaikka tarkoitus onkin hyvä, en tiedä olisiko kokonaisuus parempi näin. Taiteen alv näyttää olevan 8%. Entä jos kaikkien “kulttuuriksi” luokiteltavien alojen alv laskettaisiin vaikka viiteen prosenttiin?