Kategoriat
ilmastopolitiikka

Euroopan unionin Vihreän kehityksen ohjelma

Euroopan Unionin komissio hyväksyi vuoden alussa jättimäisen Vihreän kehityksen ohjelman (eng. Green deal – kenties USA:ssa pinnalla olleen Green New Dealin mukaan?).

Investointiohjelman koko seuraavan kymmenen vuoden aikana on 1000 miljardia euroa. Investointeja vivutetaan keräämällä yksityistä rahaa InvestEU:n kautta.

Ilmastosuunnitelman menot ovat jopa neljäsosa EU:n koko budjetista, eli kärkihankkeesta ja uudesta painopistealueesta on kyse.

Tavoitteena on ohjata julkisia investointeja vihreään siirtymään ja lopulta tehdä Euroopan Unionin alueesta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Suomen oma tavoitehan on vielä tätä kunnianhimoisempi ja tähtää jo vuoteen 2035.

Euroopan Unionin BKT on kasvoi 61% vuosien 1990-2018 välillä, samaan aikaan päästöt alenivat 23%. Tästä ns. irtikytkennästä on siis jo kokemusta, ja nyt kehitystä halutaan viedä vielä pidemmälle.

Rahoitusta jaetaan kaikille alueille, mutta oikeudenmukaisen siirtymän mekanismilla sitä kohdennetaan erityisesti niille joille siirtymä hiilineutraaliuteen tuottaa eniten vaikeuksia.

Käytännössä siis maihin joissa energiantuontanto nojaa eniten fossiilisiin polttoaineisiin kuten kivihiileen, ja joissa siirtymällä olisi eniten negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja talouteen.

Ydinvoima rajataan ulkopuolelle

Vaikka monet investointien yksityiskohdat tarkentuvat tulevaisuudessa, yhteen linjaukseen kiinnitettiin runsaasti huomiota Suomessakin: Ydinvoima on ainakin tässä vaiheessa rajattu investointien ulkopuolelle.

Muun muassa Suomi, Ranska ja Unkari lukeutuvat EU:ssa ydinvoimamyönteiseen blokkiin, Saksassa ja Itävallassa puolestaan vastustetaan sen laskemista uusiutuvaksi energiamuodoksi.

Myös Euroopan parlamentti on ottanut ydinvoimakielteisen linjan: joulukuussa 2019 se päätti että ydinvoimaa ei lasketa vihreäksi sijoituskohteeksi.

Uusiutuvan energian buumi edessä?

Ursula Von Leyenin esittelemä paketti on selvästi myös taloudellista kasvua hakeva. Hiilineutraaliutta ei tässä niinkään tavoitella rajoituksin tai maksuja nostamalla. Kepin sijasta tarjotaan porkkanaa.

Uusiutuva energia tulee samaan huomattavan osuuden näistä investoinneista. Suomi ei todennäköisesti kuulu erityistä tukea saaviin alueisiin kuten vaikkapa hiilestä riippuvainen Puola. Kuitenkin myös suomalainen teknologia varmasti hyötyy panostuksesta.

Jos ydinvoima pysyy paketin ulkopuolelle rajattuna, voisi uskoa että tuulivoiman investoinnit kasvavat entisestään. Tässä vaiheessa komission tiedotteet ovat kuitenkin vielä yleisellä tasolla ja yksittäisistä aluekohtaisista investointipäätöksistä ei vielä ole päätöksiä.

Kategoriat
ilmastopolitiikka

Kohti hiilineutraalia Suomea

Suomi on asettanut itselleen kovan ja kunnianhimoisen tavoitteen: maan tulisi olla hiilineutraali jo vuonna 2035. EU tasolla tavoite on vuodessa 2050, joten Suomi aikoo olla edelläkävijä.

Tiukennettu tavoite on osa kesällä 2019 laadittua hallitusohjelmaa ja sen alakohtaa Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi.

Kiirehtimiseen on syytä: Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on varoittanut että ilmaston lämmetessä yli 1,5 astetta aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia sekä luonnolle että yhteiskunnille. Aikaa suunnan kääntämiseen on vain joitakin vuosia.

Hiilineutraaliuden saavuttaminen ei myöskään ole päätepiste. Tavoitteena on jatkaa hiilinegatiiviseksi jolla osaltaan korjataan menneiden vuosikymmenien saldoa.

Toistaiseksi vain kaksi maata, Bhutan ja Suriname ovat saavuttaneet tämän tilan. Kehittyneistä, rikkaista länsimaista Suomea tiukemman tavoitteen on asettanut ainoastaan Norja joka pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2030 mennessä.

Keinot tavoitteen saavuttamiseksi

Tärkein ohjauskeino uuden tavoitteen saavuttamiseksi on ilmastolain päivittäminen ja sen ohjausvaikutuksen tehostaminen. Lakiin on tarkoitus lisätä tavoitteet vuosille 2030 ja 2040. Tavoitteen toteutumista arvioidaan vuonna 2025.

Yksi keskeinen osa-alue on energiantuotanto. Osana tavoitetta sähkön ja lämmön tuotannon piätisi olla päästötöntä 2030-luvun loppuun mennessä.

Energiaverotus uudistetaan kokonaisvaltaisesti:

  • Merituulivoiman kiinteistöveroa alennetaan
  • Sähkön varastointiin liittyvä kaksinkertainen verotus poistetaan
  • Teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmä lakkautetaan
  • II luokan sähköveroa lasketaan EU:n sallimalle minimitasolle

Tuotantotukien sijaan suositaan investointien rahoitusta. Tämän voi arvioida vaikuttavan positiivisesti uusien tuulivoimaloiden rakentamiseen.

Kivihiilestä päästäisiin eroon jo vuoteen 2029 mennessä ja turve säilyisi ainoastaan huoltovarmuuspolttoaineena. Turpeen energiakäyttö on tavoitteena puolittaa.

Valtiot ja kunnat luopuvat kiinteistöissään öljylämmityksestä viimeistään 2024, ja yksityisiä kiinteistöjä kannustetaan tähän erillisellä ohjelmalla.

Energian tuotantomuodoista nykyiset ydinvoimalat jatkavat ennallaan sikäli kun Säteilyturvallisuuskeskus puoltaa niiden jatkolupia.

Tuulivoima mainitaan erityisesti energiamuotona jonka osuutta tullaan kasvattamaan.

Toki myös kiertotaloudella ja hiilinielujen kasvattamisella on suuri merkitys. Yksistään uusiutuvaa energiaa lisäämällä ei ilmastonmuutosta pysäytetä saati sen suuntaa käännetä.