Eräänä sunnuntaina, kesän jälkeen

syyskuu 22, 2013


Kuten jotkut tietävätkin, perheemme kasvoi keväällä toisella lapsella. Ihmeellinen, kaunis Arne Oiva syntyi aurinkoisena pakkaspäivänä maaliskuun puolessavälissä. Olen päivätyöstäni äitiysvapaalla vuoden loppuun, mutta kunnallispolitiikassa kaupunginhallitusryhmämme puheenjohtajana täysillä mukana. Harmillisesti blogin pitäminen on jäänyt. Toimin kaupunginhallituksen asioissa ryhmämme pääneuvottelijana, missä riittää tekemistä, etenkin yhdistettynä lapsiperhearkeen ja kesän yli kestäneeseen putkiremonttiin. Viimein pääsimme sentään takaisin kotiin ja pölyn läpi näkyy taas valoa. Enää on puoli omaisuutta purkamatta laatikoista. Jokainen kotiin jätetty kippo ja kuppi on pitänyt tiskata remonttipölystä, luonnollisesti. Mutta oma koti!

Kesän kohokohtia olivat kaupunginhallituksen opintomatka Torinoon ja Milanoon, jossa tutustuimme mm. designiin ja teemavuoden hyödyntämiseen kaupunkimarkkinoinnissa, pitkä viikonloppu vaeltamassa Aostan laaksossa Torinosta pohjoiseen, sekä myöhäiskesän reissu New Yorkiin. Kaksi pientä lasta matkassa tuo uuden ulottuvuuden suurkaupunkilomailuun, mutta New Yorkissa on hienompia leikkipuistoja kuin Helsingissä ja maailman parhaat hampurilaiset upposivat myös uhmaikäiseen 3-vuotiaaseen. Vuokrasimme Airbnb:n kautta asunnon viehättävästä Carroll Gardensin kaupunginosasta Brooklynista, jossa on luomuruokakauppoja ja joogasaleja vähän joka kulmassa.

P.S. Pidin mm. kesäkuussa valtuustossa vihreiden ryhmäpuheen viime vuoden tilinpäätöksestä. Tallennan sen tähän alle arkistointimielessä kuten aikaisemmatkin tärkeät, valmistellut puheeni, vaikkei se ole enää aivan ajankohtainen.

P.P.S. Tiesithän, että kaupunginvaltuuston kokouksia voi seurata livenä tai tallenteina Helsinki-kanavalta. Minun puheenvuoroni löytyvät lisäksi keskitetysti täältä , joskin keskustelusta irrotettuna ne ovat taatusti hoopoja. Kaupunginhallituksen jokaviikkoiset kokoukset ovat valitettavasti suljettuja, mutta niistä raportoin mm. facebook-sivullani ja silloin tällöin täällä blogissa.



19.6.2013 Vihreiden ryhmäpuhe vuoden 2012 tilinpäätöksestä


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aivan ensiksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa jälleen kerran perinpohjaisesta työstä. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on kuntalain mukaan arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet. Jo tästä syystä nyt käsillä oleva paperi on kiinnostavimpia, joka valtuutetun käsien lävitse vuodessa kulkee. Valtuutetuille käsiteltävät asiat ovat tuttuja, mutta arviointikertomus antaa uuden näkökulman kaupungin toiminnan tarkasteluun. Ennen kaikkea se seuraa sitä, miten hyvin kaupunkilaisten tahto on kaupungin käytännön toiminnassa toteutunut.

Itse tilinpäätöksestä haluan nostaa esiin joukon karuja lukuja: Kaupungin menokasvu lähes kaksinkertaistui viime vuonna, mutta tulot eivät kasvaneet samaa tahtia. Jos jotain hyvää, kunnallisverotulot kasvoivat 4 prosenttia ja kiinteistövero reilun prosentin, mutta kun yhteisöveron tuotto heikkeni samana aikana 21 prosenttia, tilanne on huolestuttava.

Kaupungin tilinpäätös osoittaa 138, 9 miljoonan euron ylijäämää, mutta vain ja ainoastaan liikelaitosten ansiosta. Ilman niitä vuoden 2012 alijäämä olisi ollut lähes 43 miljoonaa euroa. Palvelutuotantomme rahoitus on erityisen riippuvaista Helsingin energian tuloutuksesta. Tämä on kuitenkin savijaloilla seisovaa rahaa, jonka ei voida monestakin syystä edellyttää pysyvän nykyisellä tasolla.

Viime vuoden lopussa meillä oli velkaa hieman alle 2 000 euroa asukasta kohti, määrä jonka hartiamme vielä hyvin kantavat, mutta hyvinvoinnin turvaamiseksi meidän on kyettävä hillitsemään menokasvua niin, että menot eivät kasva jatkuvasti tuloja nopeammin. Hankaluus syntyy siitä, miten rakentaa samaan aikaan sekä sosiaalisesti ja ekologisesti että myös taloudellisesti kestävää kaupunkia. Sellaisen kaupungin olemme lapsillemme velkaa.

Suurimmalle osalle asukkaistaan Helsinki on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta parempi paikka asua ja elää kuin koskaan ennen. Jotta näin olisi myös jatkossa, meidän on päättäjinä hahmotettava olennainen ja uskallettava tehdä välillä vaikeita, välillä rohkeita päätöksiä.

Nostetaan esiin muutamia keskeisiä ongelmakohtia.

Ensinnäkin: tarvitsemme lisää työtä ja koulutusta. Kaupungin toimeentulotukimenot ylittyivät viime vuonna noin 22,7 milj. eurolla, mikä kertoo jostain isommasta. Jotta Helsinki pysyy elinvoimaisena ja helsinkiläiset voivat hyvin, tarvitsemme lisää työtä.

Aloitan nuorista: Helsingissä on yli 9 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Peräti 20 prosenttia 20–29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta.  Toistan, viidennes. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti kestämätöntä. Nuorisotakuun toteuttaminen on aivan mielettömän tärkeä tavoite. Me emme saa antaa sen karata käsistämme, ja siksi onkin helppoa yhtyä huoleen paitsi ammatillisen koulutuksen myös oppisopimuspaikkojen riittävyydestä ja maahanmuuttajien suomenkielen opetuksen tarpeesta. Nuori ei syrjäydy yhdessä yössä ja siksi erityisesti lapsiperheiden köyhyys ja tukiverkostojen vähäisyys kannattaa ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Ja sitten kypsässä iässä oleviin: Helsinki näyttää omilla toimillaan työnantajana hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät.  Toivottavasti myös maan hallitus tai viimeistään seuraava hallitus hoitaa myös oman tonttinsa ja ryhtyy toimiin eläkeiän nostamiseksi, koska se on valitettavasti asia joka ei ole tämän valtuuston käsissä.

Ongelmakohta kaksi: Asumisen kalleus on yhä vakavampi ongelma. Helsinki kasvaa, mutta asuntotuotanto ei pysy perässä. Ostin ensimmäisen yksiöni ollessani 24-vuotias opiskelija, pankkilainalla 100 tuhannella eurolla. Nyt samalla rahalla ei saisi samasta kaupunginosasta puoltakaan siitä asunnosta. Myös perheasuntojen hinnat karkaavat ihmisten ulottumattomiin, ja nyt puhutaan työssäkäyvästä keskiluokasta. On järjetöntä, että helsinkiläiskaksion hinnalla saisi talon paitsi melkein mistä vaan Suomen kunnasta myös joistain maailman metropoleista.

Tarkastuslautakunta huomauttaa aivan oikein, että asuntotuotantoa on sujuvoitettava. Kaavaprosessia on kevennettävä ja kaavamääräyksiä väljennettävä. Vihreä valtuustoryhmä aloittaisi tarpeettomista väestönsuojista ja ennen kaikkea parkkipaikkanormista: Helsinkiläisten autoton enemmistö maksaa siitä asunnoissaan kovan hinnan. Seurauksena Helsinki kaavoittaa tehottomasti ja menettää verotuloja naapurikuntiin.

Kaavavaiheen ratkaisuilla on suuri vaikutus alueen ja rakennusten lopullisiin investointi- ja käyttökustannuksiin, ja kuten kaupunginhallituskin lausunnossaan toteaa, meidän pitää varmistaa ettei kaavoista tule liian kalliita toteuttaa. Hyvä esimerkki kalliista suunnittelusta on Koivusaaren kaava, jossa 100 miljoonan arvoinen kansi moottoritien päälle siirsi koko hankkeen hamaan tulevaisuuteen. Ilman kallista monitasoratkaisua Koivusaaren rakentaminen voitaisiin aloittaa kannattavasti vaikka huomenna.

Kolmas räikeä ongelmakohta on sellainen, jonka luulisi kiinnostavan valtuustoa aivan erityisesti. Demokratian, kaupungin johtamisen ja kuntalaisten tahdon toteutumisen kannalta on hyvin huolestuttavaa, että  talousarvion 101 sitovasta toiminnallisesta tavoitteesta toteutui vain 77 – eli 76 prosenttia. Jokainen sitova tavoite on tiukkojen, demokraattisten neuvottelujen tulos. Onko niin, että esitämme epärealistisia tavoitteita, vai niin, että toiminnallisia tavoitteita ei kunnioiteta tarpeeksi kaupungin virkamiesjohdossa?

Erityisesti ilmasto- ja liikenneasioissa pärjäsimme huonosti. Sitovista tavoitteista jäätiin selvästi mm. seuraavissa kategorioissa: ”kaupunkirakennetta eheytetään ilmastonmuutokseen vastaamiseksi”, ”liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi” ja ”liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä”. Vastaavasti rakentamispalvelun tavoitteena oli vähentää energian kokonaiskulutusta 2 prosentilla, mutta kulutus päinvastoin kasvoi 13,4 prosentilla. Lastemme tulevaisuuden kannalta väitän, että nämä olisivat melkeinpä niitä kaikkein keskeisempiä tavoitteita.

Lopuksi ja samasta aiheesta jatkaakseni: millään edellämainitulla ei ole juuri merkitystä, ellei tulevaisuus ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Olemme juuri valtuustostrategian yhteydessä sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edelleen varsin maltillinen tavoite ei todellakaan nosta meitä edelläkävijöiden joukkoon, mutta kannustaa toivottavasti parantamaan energiatehokkuutta ja vähentämään päästöjä. Liian usein tuntuu, että olisi käynnissä joku muka tulenpalavampi kriisi, joka lykkää maapallon pelastamista.

Arvoisa puheenjohtaja, näiden huomioiden saattelemana vihreä valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2012 tilinpäätöksen hyväksymistä.

Tornihotelli Jätkäsaareen, yes please

toukokuu 15, 2013

Kaupunginvaltuusto päättää tänään, rakennetaanko Jätkäsaareen 33-kerroksinen tornihotelli vai ei. Pidin juuri tällaisen puheen:

Ajatus yksittäisestä korkeasta tornista on pahimmillaan pelottava, ja itsekin suhtauduin esitettyyn hotelliin alun perin kriittisesti. Hankkeen valmistelu on kuitenkin ollut poikkeuksellisen hyvää. On nähty havainnekuvia, videota ja pienoismalleja sekä 3d-mallinnoksia, joiden mukaan kaupungin ilme ei hajoa.

Merkillepantavaa ja mahtavaa on ollut, että aineistoa ei ole tuottanut ainoastaan virkakoneisto, vaan kaupunkiinsa intohimoisesti suhtautuvat kaupunkilaiset.

Julkisuudessa hankkeen kannattajat ovat puolustelleet kantaansa pitkälti elinkeinopoliittisilla kriteereillä. Hotellin rakentaminen luo arviolta 1500 henkilötyövuotta ja sen pyörittäminen noin 100 henkilötyövuotta. Lisäksi kaupunki perii tontinvuokrana 800-900 teur vuodessa, mikä sekin on ihan oikeaa rahaa.

Itselleni elinkeinopoliittiset näkökohdat eivät kuitenkaan ole ensisijaisia. Helsinki sallii jatkuvasti kaikenlaisen tylsän ja keskinkertaisen rakentamisen. Mielestäni tämä hanke ei ole sitä.

Asuttuani vuosia ulkomailla suhtaudun korkeaan rakentamiseen aika neutraalisti. Olen tottunut siihen. Helsingin vanhaan keskustaan en torneja halua, mutta Jätkäsaari on leimallisesti uusi alue, jonka siluettia torni elävöittäisi ja jonka kivijalkapalveluiden syntymiseen hotellin vieraat varmasti vaikuttaisivat myönteisesti.

Torni on piirretty taitavasti osaksi katurakennetta ja mielestäni sen massoittelu toimii. Torni on oikeastaan aika siro. Lähinnä tornin julkisivun pintamateriaalista en ole aivan vakuuttunut, ja siksi teen seuraavan toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että hankkeen jatkosuunnittelussa tutkitaan ja tuodaan avoimesti nähtäväksi vaihtoehtoisia pintamateriaaleja ja pintasuunnitelmia.

Kaupungin virkamiehet uskovat, että myös alkuperäisen kaavan mukaiselle 16-kerroksiselle toteutukselle löytyisi ottajia. Jos saa valita, otan kuitenkin mieluummin nimenomaan tämän esitetyn, korkealaatuisen Kämp-tornin kuin vaikkapa 16-kerroksisen Sokos hotel ja Cumulus –kombon.

Kaupallisen riskin kantaa lopulta yrittäjä, joka on valmis laittamaan hankkeeseen 90 miljoonaa euroa ja joka on jo tässä vaiheessa kehittänyt hanketta pitkälle. Virkavastuulla toimivat valmistelijat pitävät toimijaa luotettavana, mikä riittää minulle muiden reunaehtojen täyttyessä.

Helsingin tavoitteena on olla yritysmyönteinen ja luotettava kumppani. Jos taas haluamme sanoa ei ulkopuoliselle kumppanille ja merkittävälle sijoitukselle kaupungin elinvoimaisuuteen, sen olisi ideaalisti voinut viestiä vähän varhaisemmassa vaiheessa.

Lopuksi: Yksi korkeaan rakentamiseen usein liittyvä ongelma koskee rakennuksen muodostamaa varjoa. Havainnekuvien perusteella Jätkäsaaren torni ei suurimpana osana päivästä varjostaisi ketään muuta kuin kaloja.

Kaupunginhallituksessa äänestin hankkeen puolesta, ja myös tänään äänestän hankkeen puolesta.

Kaupunki ei kestä nuorten syrjäytymistä

huhtikuu 11, 2013

Valtuusto käsitteli eilen kaupungin strategiaohjelmaa vuosiksi 2013–2016. Strategia on periaatteessa valtuustotason hallitusohjelma, joka ohjaa kaupungin toimintaa. Ensimmäistä kertaa sovittiin myös valtuustoryhmiä sitovasta investointiraamista. Jatkossa investointeja joudutaan priorisoimaan nykyistä vahvemmin, sillä niitä on rahoitettu viime vuodet pitkälti lainarahalla. Kaupungin velkataakka lähes kaksinkertaistui viime valtuustokauden aikana.

Strategiaohjelman päälinjoista puhuttiin illan aikana aivan riittävästi, joten kiinnitin omassa puheessani huomiota yhteen yksityiskohtaan – koulutuspaikkojen määrään ja sen yhteyteen nuorten syrjäytymiseen ja koko kaupungin menestykseen.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Lukujen valossa tulevaisuus vaikuttaa synkältä. Helsinki eriarvoistuu, väestö ikääntyy ja köyhtyy.

Jotta pystytään turvaamaan Helsingin elinvoima ja helsinkiläisten hyvinvointi, tarvitaan enemmän työtä. Helsinki näyttää omilla toimillaan hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät, mutta se ei yksin tietenkään riitä.

Kestävän tulevaisuuden ja uusien työpaikkojen kannalta ensisijaisen tärkeää on saada Helsinkiin  lisää koulutuspaikkoja. Kaupungissa on yli 9 000 syrjäytynyttä nuorta, ja peräti 20 % 20-29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti täysin kestämätöntä.

Joka vuosi noin kolmannes ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista menee ulkopaikkakuntalaisille, vaikka 1 000 helsinkiläistä jää rannalle.  Samaan aikaan opetusministeriö ei osoita ymmärrystä helsinkiläisten nuorten tarpeille. Aluepoliittisista syistä koulutusta pidetään edelleen siellä missä ei ole nuoria, eikä tuoda tänne, missä nuorille ei riitä opiskelupaikkoja.

Tämän epäkohdan taloudellinen ja inhimillinen hinta on hirvittävä. Meidän on ajettava kaikin voimin helsinkiläisten nuorten etua ja varmistettava, että koulutuspaikkoja luodaan vastaamaan tarvetta.

Nykymenolla hallituksen säätämän nuorisotakuun toteuttaminen karkaa käsistä, eikä se ole todellakaan yksin kaupungin vika.

Opiskelupaikkojen määrän lisäksi haluan kiinnittää huomiota myös toiseen asiaan. On niin ikään tärkeää, että kiinnitetään huomiota vieraskielisten kaupunkilaisten koulutusmahdollisuuksiin. On surullista, että muunkieliset jäävät rannalle ammatillisessa koulutuksessa, vaikka kyky ja halu oppia olisi hallussa. Ja sitten ihmetellään, kun ulkomaalaistaustaisten nuorten syrjäytymisriski on keskimääräistä korkeampi.

Lopuksi: työpaikkojen syntymisessä ei ole kyse pelkästään koulutuksesta. Kannatan lämpimästi Helsingin tavoiteta olla Suomen yritysmyönteisin kaupunki. Mutta samalla tavalla kuin kuntarajoilla ei ole enää merkitystä kaupunkilaisten kannalta, ei niillä ole myöskään väliä elinkeinoelämän mielestä. Kuntarajojen madaltaminen edistäisi tätäkin tavoitetta.

Kaupunginhallitus 4.3.2013

maaliskuu 5, 2013

Vihreiden kaupunginhallitusryhmän vetäjänä raportoin viikoittaisista kokouksista etu- ja jälkikäteen Helsingin vihreille luottamushenkilöille. Olen miettinyt, kiinnostaisivatko asiat myös blogissani. Kirjoitan jatkossa kokouksista ainakin silloin, kun asialistalla on jotain erityisen kiinnostavaa.

Eilinen kaupunginhallituksen kokous oli pitkä ja jännittynyt. Äänestimme pitkän kaavan mukaan Helsingin veroparatiisiselvityksestä sekä kuntarakennelakiluonnoksesta ja saimme yksityiskohtaisen selvityksen katujen talvikunnossapidon kehittämisestä sekä katsauksen kaupunkipyöräjärjestelmän hankinnasta. Lisäksi listalla oli mm. Päiväkoti Jaalan rakentaminen Jätkäsaareen (rakennustyöt alkavat tänä keväänä, valmista tulee arviolta toukokuussa 2014 – ei ole halpaa pelkän tilavuokran ollessa 235 eur/kk/lapsi, mutta hienoa että Jätkäsaareen tulee nopeasti palveluja), kaava-asioita ja Sonera Stadiumin katsomon lasitus.

Veroparatiisiselvitys

Kovin vääntö käytiin veroparatiisiselvityksestä ja siitä, kuinka Helsinki voisi välttää yhteistyötä veroparatiiseja hyödyntävien yritysten kanssa. Koska agressiivinenkin verosuunnittelu on Suomessa laillista, kuntien vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Tehokkaimmat keinot löytävät kansalliselta ja kansainväliseltä tasolta. Päädyimme vihreiden ehdotuksesta laatimaan maan hallitukselle kirjeen, jossa pyydetään sitä ministeri Urpilaisen johdolla tiukentamaan kansallista lainsäädäntöä ja lobbaamaan kv-lainsäädäntöä veroparatiisien säätelemiseksi. Lisäksi saimme läpi ehdotuksen, että Helsingissä toteutetaan pilotti, jossa tarjouskilpailuun osallistuvilta yrityksiltä vaaditaan maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkaisemista läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Palaamme asiaan vielä tämän vuoden aikana saatuamme hallitukselta vastauksen ja kuultuamme, kuinka Malmössä käynnissä oleva vastaava mutta syvällisempi selvitys antaa eväitä veroparatiisien torjuntaan.

Kaupunkipyörät

Vuosia kestäneen väännön tuloksena näyttää siltä, että saamme Helsinkiin ensi keväänä 500 mainosrahoitteista kaupunkipyörää. Järjestelmän suunniteltu kokonaislaajuus on 1500 pyörää ja 150 pyöräasemaa , mikä on sekin vielä kansainvälisesti pientä (vrt. Pariisissa 20 000 pyörää), mutta suuri askel meille. Kyseessä on ns. Pariisin mallin toisinto eli tulossa on kunnon vaihdepyöriä ja todellinen vaihtoehto niin kävelemiselle kuin joukkoliikenteelle ja autoilulle. Ilkivaltaa ehkäistään sillä, että pyörän käyttöönotto edellyttää tunnistautumista luottokortilla tai matkakortilla. Laskennallisia terveyshyötyjä luvataan arviolta 3,4 milj. euron edestä/vuosi.

Olen itse käyttänyt kaupunkipyöriä toistaiseksi vain Pariisissa. Siellä systeemi toimii mainiosti. En ole viime kerroilla tarvinnut metroa kuin lentokenttämatkoihin, ja mitä enemmän kaduilla on pyöriä, sitä turvallisempaa pyöräily massan jatkeena on.

JCDecauxilta on nyt sitova tarjous ensimmäisen pyöräerän toimittamiseksi. Käyttämaksuihin on tarjolla eri vaihtoehtoja. Sopimus tehdään 10 vuodeksi 2027 asti.

Katujen talvikunnossapito

Saimme kattavan selvityksen talvikunnossapidon kehittämisestä, mutta asia jäi viikoksi vielä pöydälle informaatiotulvan ollessa suuri.

Tutkimusten mukaan ilmastonmuutos lisää näillä leveysasteilla sateita, ja takana onkin kolme erityisen lumista talvea. Esimerkiksi Tukholmassa on jouduttu sulkemaan katuja, mutta Helsingissä ei. Pyrkimyksenä on pitää kaupunki toimintakunnossa ympäri vuoden ja vuorokauden.

Talvikunnossapidon budjetti on kasvanut 8 % vuodesta 2009, mutta se on edelleen suhteutettu ns. normitalven volyymiin. Jo tässä vaiheessa tiedetään, että tällekin vuodelle budjetoitu 22,6 milj. euroa tulee ylittymään runsaan lumen kuljetuksen takia. Tavanomaisena talvena kuljetetaan noin 40 000 lumikuormaa, tänä vuonna on viety jo 177 000 kuormaa.

Muita ajankohtaisia teemoja ovat mm. liukkaudentorjunta ja autojen talviaikainen säilöminen. Vuonna 2011 liukastumiskorvausta maksettiin 392 teur, joten liukkaudentorjunnan tehostaminen maksaa itsensä konkreettisestikin takaisin. Autoja yritetään saada pois kaduilta osoittamalla erillisiä paikkoja talviaikaiseen säilömiseen (Tattarisuo, Kalasatama) ja ylimääräistä toritilaa ja kenttiä asukaspysäköinnin helpottamiseksi (esim. Kasarmintori ja Hesperian esplanadin kenttä). Samalla vuoropysäköintiä lisätätään katujen kunnossapidon helpottamiseksi ja raitioliikenteen sujuvoittamiseksi.

Kotikaupunginosassani Etu-Töölössä kaupunki on vastannut jalkakäytävien hoidosta 90-luvun puolivälistä saakka ja kokemukset ovat olleet hyviä. Tarkoituksena on laajentaa kaupungin vastuuta Katajanokalle 2014 ja asteittain koko kantakaupunkiin 2020 mennessä.

Toistaiseksi ollaan kuitenkin vielä kiinteistöjen ja huoltoyhtiöiden varassa. Kaupunki valmistelee parhaillaan taloyhtiöille ohjeistusta siitä, miten jalkakäytävien kunnossapitoa pitäisi hoitaa. Kysyttäessäni jalkakäytäville varoituksena katolta putoavasta lumesta ja jäästä asetetuista puomeista saimme kuulla, että Oulussa näin toimivia taloyhtiöitä sakotetaan katutilan luvattomasta haltuunotosta. Ajattelinpa tehdä valtuustoaloitteen.


Ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemen liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi – ajatuksia kaupungin budjettiraamista

helmikuu 14, 2013


Valtuustossa  käytiin eilen lähetekeskustelu ensi vuoden budjettiraamista ja käsiteltiin liuta aloitteita aina kissapuistoista ja kanipolitiikasta päällekäisiin aloitteisiin bussin 55 reittimuutoksista.

Illan tärkein aihe oli kiistatta raamikeskustelu, mistä kertoo yli 40 pyydettyä puheenvuoroa. Oma puheenvuoroni sijoittui jonon hännille, ja kun minulla ei ollut tällä kertaa mitään sellaista sanottavaa mikä ei olisi jo noussut esille, vedin puheenvuoroni pois. Viimeisellä viikolla ennen äitiysloman alkua järki ei ole työkiireiden ja mahan yhdistelmän takia aivan kirkkaimmillaan.

Tässä kuitenkin tänne muutamia mietteitä siitä, missä Helsingissä mennään.

Talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta. Kasvava segregaatio on kaupungin suurimpia haasteita. Köyhyys lisääntyy, ja siitä kärsivät muutkin kuin köyhät. Lapsiperheet jäävät taas Helsinkiin, mikä on yllättänyt päiväkotijärjestelmän erityisesti kantakaupungissa housut kintuissa, mutta kaupungista vuotaa edelleen hyviä veronmaksajia kehyskuntiin. Samalla huoltosuhde heikkenee, ja vuodet 2012–2014 ovat työikäisen väestön nopeimman supistumisen aikaa.

Viime valtuustokaudella kaupunki investoi vahvasti. Helsingin lainataakka on kaksinkertaistunut vuodesta 2008, ja kehitys jatkuu ainakin tänä vuonna. Esimerkiksi uudet kaupunginosat eivät nouse ilmaiseksi. Toisaalta myös käyttötalouden menot ovat kasvaneet yleistä kustannustason nousua nopeammin, joten on selvää, että tarvitaan tarkkaa taloudenpitoa. Ei vähiten siksi, että Helsingissä aiemmin huomattavaa puskuria tarjonnut Helsingin energian tuloutus ehtyy paitsi viime vuonna hyväksytyn kehitysohjelman, myös edessä olevan EU-lainsäädäntöön perustuvan yhtiöittämisvelvoitteen vuoksi.

Kaupunginjohtaja Pajunen on listannut valtuuston käyttöön toimenpide-ehdotuksia menokasvun hidastamiseksi: sidotaan nettomenot verorahoitusnäkymiin ja investoinnit raamiin vuosiksi 2014–2016, pidetään henkilöstön ja toimitilojen määrä nykytasolla, nostetaan tonttien ja rakennusten myyntitavoitteita ja valmistellaan tuottavuusohjelma vuosille 2013–2016.

Muiden muassa näistä tullaan vääntämään kevään kuluessa puolueiden välisissä strategianeuvotteluissa. Pohjaesitykset tulevat kokoomuslaisen kaupunginjohtajan takia aina kokoomuksen kynästä, ja muiden puolueiden kädenjälki syntyy pohjaa muokkaamalla.

Joitain vihreitä ajatuksia

Ryhmyrimme Emma Kari sanoi vihreiden linjapuheessa eilen osuvasti, että haluamme tehdä talouspolitiikkaa, joka ei jätä velkoja lastemme maksettavaksi. Myös huono säästäminen tulee kalliiksi. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Kaupungin on suhtauduttava avoimesti rakenteellisiin uudistuksiin, siirrettävä toiminnan painopistettä hallinnosta palveluihin ja suhtauduttava kriittisesti sellaisiin investointeihin, jotka eivät edistä kaupunkilaisten hyvinvointia ja hyvää Helsinkiä riittävän tehokkaasti käytettyjä euroja kohden.

Koivusaaran kaavasta on tulossa poskettoman kallis pitkälti mutkikkaiden liikenneratkaisujen johdosta, ja ihan näin vertailun vuoksi, Herttoniemeen suunniteltu liikenneympyrä on selvästi Keskustakirjastoa kalliimpi investointi. Itse haluaisin verorahoillani mieluummin Keskustakirjaston ja pyöräilyn valtaväyliä, joihin investoiminen on erityisen kannattavaa: 20 miljoonan euron pyöräilyinvestoinnilla saadaan kaupunkisuunnitteluviraston teettämän uusimman tutkimuksen mukaan yli 150 miljoonan hyöty.

Vastuullisen taloudenpidon yhteydessä meidän on mietittävä kaupungin tuloja. Kunnallisveron jatkuva korottaminen ei ole kestävä tie, ja vihreiden kannattama kiinteistöveron korotus ei ole saanut tukea muilta puolueilta. Parasta lääkettä talouden tasapainottamiseksi on houkutella Helsinkiin hyviä veronmaksajia, torjua segregaatiota ja tukea uusien työpaikkojen syntymistä.  Pk-yritysten rooli työllistäjänä on entisestään korostunut taantuman aikana. Helsingin on edistettävä yrittämisen edellytyksiä määrätietoisesti olemalla hyvä, vaivaton ja luotettava kumppani ja valmistelemalla kaupungin omat kilpailutukset siten, että suurten yritysten lisäksi myös pienet voivat osallistua niihin.

Terveysasemaverkon keskittämisestä

helmikuu 5, 2013

Kokoomuksen viime viikkoinen heitto neljästä terveysasemasta on absurdi. Ehdotukselle ei löytyne kannatusta mistään muusta ryhmästä. Siitä olen sen sijaan apulaiskaupunginjohtaja Rädyn kanssa samaa mieltä, että kaupunkilaisille tarjottavia terveyspalveluita pystytään parantamaan.

Helsingissä on tällä hetkellä 26 terveysasemaa, joista Koskelan terveysasema sulautuu tämän kuun lopussa Oulunkylään. Terveysasemista neljä (Myllypuro, Viiskulma (tulevaisuudessa Maria), Laakso ja Malmi) on ns. keskusterveysasemia, joiden palvelukonseptia on tarkoitus kehittää käsittämään esimerkiksi erikoislääkäripalveluja, fysioterapiaa, laboratorio- ja röntgenpalveluja sekä laajennettuja aukioloaikoja. Lisäksi ainakin Kalasatamaan on nousemassa metroaseman kylkeen hieno sosiaali- ja terveysasema, kunhan kaavavalituksen takia katkolla olevat Kalasataman keskuksen rakennustyöt saavat vihreää valoa.

Palvelujen keskittämisessä on puolensa, ja joistain terveysasemista luopumista voidaan mielestäni harkita silloin, kun tilat on vuokrattu kalliilla ulkoa,  epäkäytännölliset tai tulevat kuntonsa puolesta tiensä päähän, yksikkö on niin pieni että toimintavarmuus esim. henkilökunnan poissaolojen takia kärsii tai kohtuullisen matkan päähän suunnitellaan uutta terveysasemaa tai olemassa olevan terveysaseman toiminnan laajentamista.

Terveyslautakunnan puheissa ja päätöksissä on siintänyt jo pitkään ajatus vähintään neljästä, todennäköisesti kuudesta–seitsemästä täyden palvelun terveysasemasta, mutta helposti saavutettavan lähiterveysasemaverkon tukemana. Viime kaudella terveyslautakunta sai käsiteltäväkseen ns. Pajusen lakkautuslistan. Lautakunta päätyi silloin kuitenkin vain yhden terveysaseman sulkemiseen. Kirjoitin Koskelan ja Oulunkylän terveysasemien yhdistämisestä päätöksen yhteydessä näin .

Helsinki kehittyy ja kasvaa, ja uusille asuinalueille tarvitaan palveluja. Esimerkiksi Kalasatamaan rakentuu 20 000 asukkaan keskus. On vain luontevaa rakentaa alueelle sosiaali- ja terveysasema, kun se palvelee liikenteen solmukohdassa myös alueen asukkaita laajempaa joukkoa kaupunkilaisia.

25 terveysaseman verkko on tiheä, mutta käyttöasteeltaan korkea. Helsinkiläiset pitävät lähipalveluistaan. Terveysasemilla asioidaan kuitenkin keskimäärin vain 1–2 kertaa vuodessa ja hyvin harvoin edes viikoittain, joten matkaa saa olla enemmän kuin päiväkotiin tai kouluun. Toisaalta on hyvä muistaa, että terveysasemien palveluja käyttävistä monet liikkuvat lastenvaunujen kanssa, ovat sairaita tai muuten liikuntarajoitteisia, jolloin kohtuullisen etäisyyden raja on häilyvä. Suurin osa helsinkiläisistä käyttää kotiaan lähinnä olevaa terveysasemaa, vaikka vapaan hakeutumisen myötä olisi mahdollista vaihtaa vaikkapa laboratoriopalvelujen perässä kauemmaksi.

Jos terveysasemaverkkoa harvennetaan, on tärkeää, että julkisen liikenteen yhteyksiä parannetaan. Tarvitaan suoria yhteyksiä ja tiheitä vuorovälejä. Ei myöskään saa syntyä tilannetta, jossa lastenvaunujen kanssa kulkeva ei toistuvasti mahdu bussin kyytiin.

Kokoomuksen neljän terveysaeman rinnalle ehdottama terveyskioskikonsepti sisältää nykyisellään lähinnä terveys- ja palveluneuvontaa ja verenpaineen mittausta. Itäkeskukseen avattiin Helsingin ensimmäinen terveyskioski vuonna 2011. Jotta terveyskioski voisi olla muuta toimintaa korvaava, pitäisi palvelukonseptia laajentaa selvästi. Tällä hetkellä painopiste on ennaltaehkäisyssä ja kannustamisessa terveellisiin elämäntapoihin, mikä sekin on toki tärkeää.

Yhteenvetona voisin kuvata omaa mielipidettäni niin, että terveysasemaverkon kohtuullinen tiivistäminen parantaisi kuntalaisten saamaa palvelua. Kokoomuksen radikaali karsimisehdotus sen sijaan hyppäisi itse maalin yli ja olisi omiaan huonontamaan nykytilannetta.

Alkuvuoden tunnelmia

helmikuu 3, 2013

Aloitin tammikuussa Helsingin vihreiden kaupunginhallitusryhmän puheenjohtajana, ja viikonlopuista hyvä osa kuluu nyt poliittisten sisältöjen parissa. Tämän viikonlopun olen viettänyt mökillä hankien keskellä, jäätyneen meren äärellä. Päiväsauna, ruokaa ja läheisiä. Kuin myös kaupunginhallituksen huomisen kokouksen lista ja Helsingin taloustilanteen ymmärryksen päivittämistä.

Kaupunginhallitus on kiinnostava paikka, jossa pääsen yhdistämään sosiaali- ja terveyspolitiikan harrastuksen kaupunkisuunnitteluun ja elinkeinopolitiikkaan, johon Helsingissä ei ole erillistä lautakuntaa. Lisäksi edustan kaupunginhallitusta kiinteistölautakunnassa, ja viikon päästä aloitan kaupunkikonsernin yli 100 tytäryhtiötä ja yhteisöä valvovan konsernijaoston puheenjohtajana. Ainoa asia, joka hieman harmittaa on se, että tämän kevään jälkeen minulla ei tule olemaan Tanssin talo ry:n hallituksen lisäksi muita kulttuuriin liittyviä luottamustoimia.

Kulttuurin kuluttamista aion toki jatkaa. Viikko sitten näin ehkä elämäni parasta oopperaa. Thaïs ia pääsee katsomaan tämän kuun loppuun asti, suosittelen.

Alkanut valtuustokausi tuo mukaan paljon opeteltavaa. Uudisrakentamista linjaava yleiskaava, pääkaupunkiseudun kuntarakenteen tai yhteistyön tiivistäminen, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen, kaupunkidemokratian edistäminen, kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen ja paljon muuta kiinnostavaa on agendalla seuraavan nelivuotiskauden aikana. Samalla pitäisi olla myös kykyä miettiä asioita uusista näkökulmista ja oivaltaa uudenlaisia tapoja edistää sitä, että Helsinki olisi hyvä ja hauska paikka asua ja toimia. Etenkin kun talouden näkymät ovat epävarmat ja kasvu hidasta, luovuutta tarvitaan.

Kuulen mielelläni ideoita siitä, kuinka kaupunkia voisi kehittää, kuin myös palautetta epäkohdista. Ollaan yhteydessä.

Ryhmäpuhe kaupungin talousarviosta vuodelle 2013

marraskuu 14, 2012

Vaalisunnuntaina ja vaaleja seuranneella viikolla sain ilon sukeltaa kaupungin budjettineuvotteluihin. Neuvottelut olivat melkoinen rutistus, mutta pääsimme sopuun, ja pidin tänään valtuustossa vihreiden ryhmäpuheen aiheesta:


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Aloitimme valtuustokauden optimistisin mielin, mutta talouden epävarmuus on lisääntynyt. Välillä on vaikeaa päätellä, onko Helsinki omistuksineen vauras vai kasvavine velkoineen köyhä. Se on kuitenkin selvää, että politiikassa rahaa ei koskaan ole samassa suhteessa kuin tarpeita.

Kaupungin tulot eivät ole kehittyneet toivotulla tavalla, mutta menot ja velkataakka kasvavat. Yhtälö on hankala, sillä meidän pitäisi pystyä tekemään kaukonäköisiä panostuksia tulevaisuuteen. On rakennettava kestävästi kasvavaa kaupunkia ja huolehdittava helsinkiläisten hyvinvoinnista, olivat he sitten nuoria tai vanhoja, köyhiä tai kiireisiä. Tai köyhiä ja kiireisiä!

Meidän on suunnattava resursseja ennaltaehkäisyyn, mutta ei kuitenkaan velaksi tulevien sukupolvien kustannuksella. Kyse on sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Vihreiden mielestä budjetin taso ja maltillinen lainanotto investointeihin ovat perusteltuja. Lisäksi olisi järkevää etsiä toimintatapoja, jotka parantavat samalla sekä tuottavuutta että kaupunkilaisten kuulemista. Vain olemalla selvillä todellisista tarpeista pystymme välttämään resurssien hukkaamista. Jostain pitää välillä osata myös luopua.

Kaupungin velkataakan lisäksi myös asumisen kallistuminen käy helsinkiläisten kotitalouksien kukkaroille. Helsingin on tehostettava asuntotuotantoa ja kaavoitusta. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoitteet on turvattava kuten Maankäytön ja –asumisen ohjelmassa on linjattu. Taloudellisesti tehokkainta on kaavoittaa kantakaupunkimaista ja tiivistä kaupunkia sekä tarkastella kriittisesti asuntorakentamiseen vaikuttavia kustannuksia, kuten turhien väestönsuojien ja parkkipaikkojen rakentamista. Enemmistöllä helsinkiläistalouksista ei ole autoa. Miksi silti autopaikkanormista pidetään kiinni?

Tehokas maankäyttö turvaa myös viheralueiden säilyttämisen ja kehittämisen.

Jotta syömävelkaa ei jatkossa tarvitsisi ottaa, Helsingin on oltava kaupunki, joka kannustaa tekemään, uskaltamaan ja yrittämään. Tämä onnistuu puuttumalla sosiaaliseen eriarvoistumiseen ja ekologisiin ongelmiin ajoissa, purkamalla sellaista byrokratiaa joka ei ole kaupunkilaisten hyväksi vaan hidasteeksi ja parantamalla myös yrittämisen edellytyksiä. Vihreät jakavat huolen toisaalta kestävän kasvun mahdollisuuksista, toisaalta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Kumpaakaan näistä ei voi olla ilman toista.

Arvoisa puheenjohtaja, ensi vuoden talousarviosta:

Valtuuston budjettisovussa on talouden tosiasioiden rajoissa tehty useita perusteltuja lisäpanostuksia helsinkiläisten hyväksi.

Vuosia olemme puhuneet terveyserojen kaventamisesta, mutta todellisuudessa erot kasvavat edelleen. Helsingissä rikkaan ja köyhän miehen eliniänodotteeseen on revennyt jo 13 vuoden kuilu. Tämä kehitys on käännettävä, muuhun meillä ei ole vastuullisina päättäjinä varaa.

Terveyskeskusmaksun poisto on taloudellisesti pieni, mutta symbolisesti suuri päätös. Meidän on kyettävä tavoittamaan sairaat varhaisemmassa vaiheessa ja poistettava hoitoon hakeutumisen esteet.

Sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen  parantaa palveluketjua, purkaa hidastavia virastorajoja ja siirtää rahaa hallinnosta palveluihin. Lisää tällaista. Lastensuojelussa pyritään avohuollon sosiaalityöntekijöiden määrän saamiseen valtakunnallisten suositusten mukaiseksi. Siihen on varattu myös rahaa yli miljoona euroa ensi vuonna.

Päivähoidon tila on Helsingissä huolestuttava. Hoitopaikkoja on kroonisesti liian vähän ja väärissä paikoissa. On järjetöntä, että budjettineuvottelut jouduttiin jälleen aloittamaan ennusteiden korjaamisesta. Ensi vuoden luvut heittivät jopa 500 lapsella.

Vihreiden aloitteesta saatu merkittävä lisämääräraha riittää sekä päivähoitopaikkojen lisäämiseen että ryhmäkokojen pienentämiseen. Kun päivähoitopaikkojen ja ryhmäkokojen suhteen päästään kestävälle tasolle, on tartuttava seuraavaan ongelmaan: Päivähoitoa ja pienten koululaisten iltahoitoa on kehitettävä vastaamaan lapsilähtöisesti muuttunutta työelämää, jossa yhä harvempi tekee töitä kahdeksasta neljään.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsingin kasvaessa kasvavat myös ruuhkat. Ilmaston ja liikenteen sujuvuuden kannalta on tehtävä sellaista politiikkaa, että yhä useammalle helsinkiläiselle muu kuin oma auto olisi kätevin vaihtoehto.

Päätös asukaspysäköintimaksun nostamisesta 120 euroon ja pysäköinninvalvonnan lisämääräraha, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin, vapauttavat tilaa niille autoilijoille, jotka autoa oikeasti tarvitsevat.

Tämän vuoden budjettiin kirjattiin ensi kertaa erillinen määräraha pyöräilyn edistämiseen, ja vihreiden aloitteesta ensi vuonna jatketaan samalla tiellä. Nyt on huolehdittava, että merkittävät lisämäärärahat sekä investointien että käyttötalouden puolella käytetään tehokkaasti ja täysimääräisesti pyöräilyn edistämiseen, eikä mihinkään muuhun. Myös rakennusviraston on ymmärrettävä, mikä valtuuston tahto on.

Pyöräily lisääntyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti, ja Oulun esimerkki osoittaa, että ainakaan ilmasto ei ole esteenä kasvun  jatkumiselle. Pyöräilystä on tehtävä niin helppoa ja turvallista, että helsinkiläiset uskaltavat pyöräillä. Tarvitsemme pyöräkaistat kaikille kantakaupungin pääväylille. Näin voittavat paitsi pyöräilijät, myös jalankulkijat ja autoilijat. Esimerkiksi Mechelininkadun pyöräkaistat ovat olleet piirustuspöydällä pitkään. Vihreiden mielestä rakentamista pitää kiirehtiä. Budjettisopu sisältää kirjauksen, että investoinneissa kantakaupungin pyöräverkko on etusijalla.

Onko kukaan muu huomannut, että baanan valmistuttua kiinteistövälittäjät ovat alkaneet mainostaa kohteita baanan läheisyydellä? Helsinkiläiset ovat ylpeitä kehityksestä.

Home- ja sisäilmaongelmat ovat Helsingissäkin valtava terveysongelma tuhansille ihmisille. Myös kaupungille tulee kalliiksi, että tilanteen on annettu rauhassa pahentua. Tänä vuonna jouduttiin homeongelmien takia hyväksymään 20 miljoonan euron ylitys talousarvioon. Ensi vuodelle valtuusto on lisäämässä  14,5 miljoonaa euroa kriittisimpiin ongelmakohtiin puuttumiseksi.

Ja viimeisenä nostona: Viikkiin luvattiin nuorisotalo jo vuosia sitten. Valtuusto pitää viimein lupauksensa viikkiläisille ja aikaistaa nuorisotalon rakentamista niin, että valmista on 2015.

Arvoisa puheenjohtaja, lopuksi vielä hieman itse prosessista:

Vihreiden mielestä olisi hyvä, että kevään strategianeuvotteluissa linjattaisiin suuret suuntaviivat sen sijaan, että Kokoomus ja kaupunginjohtaja yrittävät hivuttaa budjettiin sellaisia suunnanmuutoksia, joista ei ole valtuuston päätöksiä.

Arvoisa puheenjohtaja,

vihreä valtuustoryhmä kannattaa toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksymistä.


Kiitos!

lokakuu 30, 2012

Sain vaaleissa alustavan laskennan mukaan 1431 ääntä, mikä on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin neljä vuotta sitten valtuustoon noustessani. Olo on kaiken antanut ja onnellinen. Kiitos valtuustopaikasta ja äänimäärän tuplaantumisesta kuuluu äänestäjilleni! Lupasin Facebookissa jonkinlaista fiksumpaa analyysiä vaalituloksen laskeuduttua, mutta kaupungin budjettineuvottelut ovat täydessä vauhdissa ja uusi valtuustoryhmä tapaa ensimmäisen kerran huomenna. En ole ehtinyt vielä pysähtyä.

Kuten aina, vaalien jälkeiseen aikaan sekoittuu myös toisenlaista iloa ja surua. On kurjaa, että lähes puoli vihreää valtuustoryhmää ja monia hyviä valtuutettuja tippui. Samaan aikaan on mahtavaa, millaisen uuden joukon saimme valtuustoon tilalle.

Seuraavaksi edessä on puolueiden väliset ja sisäiset luottamuspaikkaneuvottelut ja valtuustostrategian työstäminen. Siitä voi tulla mielenkiintoinen paperi. Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella uuden valtuuston enemmistö mm. kannattaa ruuhkamaksuja.

Ruutukaappaus HS:n vaalikoneen ruuhkamaksukysymyksen vastauksista

Tästä on hyvä jatkaa. Vielä kerran kiitos!

Tuuli in brief and themes in English

lokakuu 26, 2012


Election day is just two days ahead. Quite a few people have approached me asking whether I’ve produced material in English.  Unfortunately I haven’t, apologies for that. Here’s a brief recap about who I am and my goals.


Tuuli Kousa

  • 33 year old City Councillor and member of health committee
  • Vice Chairman of the board at Helsinki Festival, member of the board at the Finnish National Opera
  • Director and team leader at Finland’s leading Communications agency Miltton, specialized in international communications and sustainability
  • Former work experience from Sanoma Group, Neste Oil and Gummerus Publishers
  • Graduate of the London School of Economics (LL.B.) and University of Helsinki (LL.M.), full time president of the LSE Students’ Union 2002–2003
  • Lives in Töölö with husband and two year old son
  • Former homes in e.g. Punavuori, Munkkiniemi, Tapanila, London, Stuttgart and Burlington, Iowa
  • Hobbies and interests: pilates, swimming, literature, culinary treats, travelling, fine arts and contemporary dance


Goals and themes

  • Creative, competitive and fair Helsinki
  • Yes-we-can attitude as well as support for entrepreneurship and innovation
  • Open to international workforce, appreciative of heterogeneous expertise and know-how
  • Support for culture on a wide spectrum from experimental arts to more established festivals and institutions
  • Cycling lanes to all main boulevards
  • Support for the Scandinavian welfare model
  • High quality day-care and schools in all neighbourhoods regardless of wealth or address
  • Promote food culture and development such as Tukkutori, organic produce and pop-up restaurants
  • Environmental effects to be considered in all decision making


Green platform for the municipal elections in Helsinki is available here . http://helsinginvihreat.fi/en/municipal-elections-2012/

Please get in touch if you have any questions, email: tuuli.kousa(at)gmail.com or mobile: +358 50 5437374, and join me on Facebook and Twitter .

Local elections take place this Sunday,  28 October, 2012. Don’t forget to vote.