Alla Helsingin vihreiden sivuille kirjoittamani
blogi
terveyskeskusmaksuista. Tämänpäiväisen Hesarin juttu 22 vuotta Suomessa lähihoitajana työskennelleestä mummosta köyhyysloukussa alleviivaa terveysasemamaksuista luopumisen tärkeyttä.
Terveysasemamaksuista luopuminen vähentää eriarvoisuutta
Helsingin terveyslautakunta päätti maaliskuussa, että terveysasemamaksuista luovuttaisiin vuoden 2013 alusta. Tavoitteena oli madaltaa kynnystä hakeutua hoitoon ja näin kaventaa terveyseroja. Yllättäen kaupunginjohtaja Pajunen käveli kuitenkin viime viikon budjettiesityksessään lautakunnan yli. Kokoomuksen valmisteluvalta kaupungin talousarvioesitykseen näkyy.
Kokoomus on huolissaan siitä, että jotkut ramppaavat lääkärissä turhaan. Minä olen huolissani erityisesti vähävaraisista keski-ikäisistä miehistä ja vanhuksista, jotka jättävät käymättä lääkärissä vaikka pitäisi. Hesarissa oli juttua kaupunginosasta jossa ei ole omaa kirjastoa. Rehellinen mummo valitteli toimittajalle, että hänellä ei ole varaa matkustaa julkisilla kulkuvälineillä toiseen kaupunginosaan kirjastoon. Tällaisia ihmisiä terveyskeskusmaksu koskettaa.
Terveyskeskus perii potilas- ja asiakasmaksuja 43 milj. euroa vuodessa, mikä kattaa noin 7% toimintamenoista – enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Nyt puhe on kuitenkin vain terveysasemamaksuista, joita kertyi viime vuonna 4,2 milj. euroa. Summasta kolmannes kului laskutukseen, hallintoon ja perintään
Terveysaseman potilaat maksavat 13,8 euron terveyskeskusmaksun korkeintaan kolmelta käynniltä vuodessa. Ns. heavy-userit maksavat vuodessa näin reilun 40 euroa. Jo nyt alaikäiset, rintamaveteraanit, sotainvalidit ja äitiysneuvolan asiakkaat ovat vapautettuja maksuista, eikä Helsinki veloita terkkarikäynneistä vaikka laki sen sallisi. Vertailun vuoksi esimerkiksi lääkkeiden kohdalla omavastuut ovat huomattavasti korkeammat ja monella todella ei ole varaa syödä parhaita mahdollisia lääkkeitä.
Ajattelin pitkään , että terveyskeskuskäyntien hinnoittelu on varsin kohtuullista ja että asiakasmaksut ovat toiminnan laadun varmistamisessa tärkeä tulonlähde. Lisäksi pelkäsin Kokoomuksen tavoin, että jos maksu poistettaisiin, useampi hakeutuisi lääkäriin ja hoidon saatavuus heikkenisi.
Perehdyttyäni lähemmin saatavilla olevaan aineistoon tulin kuitenkin toisiin aatoksiin.
Ensinnäkin työssäkäyvät ihmiset kuuluvat pitkälti työterveyshoidon piiriin ja ovat siten jo nyt vapautettuja terken maksuista maksujen kohdistuessa niihin, joilla työterveyshoitoon ei ole pääsyä. 4,2 miljoonan vuosittaisen asiakasmaksukertymän perintään kuluu kaupungilta laskennallisesti 13 henkilötyövuotta, eivätkä kaikki silti hoida maksujaan. Nettokustannus terveysasemamaksuista luopumiselle olisi vain 3,1 miljoonaa euroa. Samalla sosiaalitoimessa saataisiin aikaan säästöä sekä työajassa että tukien maksamisessa.
Tutkimusten mukaan terveysasemakäynneistä perittävä maksu vähentää palveluiden käyttöä muutamia prosentteja, eli käyntien – sekä tarpeellisten että tarpeettomien – voitaisiin arvioida nousevan maksuista luopumisen yhteydessä. Käytännössä merkitys olisi suurin ensikäyntien kohdalla, koska jatkokäynnit tapahtuvat aina lääkärin suosituksesta, tarpeen mukaan.
Päätös on taloudellisesti pieni, mutta symbolisesti suuri. Eliniänodote rikkaan ja köyhän helsinkiläismiehen välillä on tällä hetkellä 13 vuotta ja kasvaa edelleen. Terveyserojen kasvu pitää pysäyttää, ja vaikka en usko, että terveysasemien maksuilla yksin käännetään kehitystä, köyhyystutkijat laajasti kannattavat maksuista luopumista. Kun meillä ei ole tässä taloudellisessa tilanteessa rahaa tehdä isoja tekoja köyhyyden vähentämiseksi, tehdään edes pieniä.
Tilaa RSS-syöte
